maanantai 8. kesäkuuta 2009
Hiljaista
kaikin tavoin.Koti tuntuu tullessa tyhjältä-puuttuu Kossun tömpsyttely. Kaikki vain ovat. Eletty noin viikko ja kaipaan tuota koiraa suunnattomasti.Olo on kuin suuri pala olisi viety itsestä pois ja oma elämä olisi palasina pitkin tannerta. Tällä hetkellä alkaa olla sellainen olo että enhän tälle tilanteelle enää voi mitään,takaisin en saa vaikka kuinka toivon ja haluan....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti