oma purkautumisväylä

Tällä hetkellä tuntuu että olkoon blogi sitten minun tapani purkaa huonoa oloa ja ahdistusta.Olo on todella epätodellinen, vieläkään pää eitunnu ymmärtävän mitä on tapahtunut,sydäntä särkee. Kotiin päin tullessa askel käy raskaaksi ja itku kuristaa kurkkua. Kotona elämä on hiljaista-tuntuu että kaikki surevat omalla tavallaan tätä menetystä. Kaapo reppanan makasi koko lauantai päivän iltaan saakka kossun kuolinpaikalla. Kaipasi varmaan laumanjohtajaa. Tytöt ovat ihan silleen ok, ne pääsivät vielä hyvästelemään kuolleen Kossun ennenkuin saatiin vietyä avautuvalle lääkäriasemalle josta Kossu lähti tuhkattavaksi, ja palaa uurnassa sitten kotiin.

Omia fiiliksiä kukaan ei varmasti voi ymmärtää mitä tällä hetkellä tuntee.Jotenkin helpottavaa tietää että Kossu sai kuolla kotona omien joukossa rauhassa varmasti rauhallisin mielin mutta se ei kuitenkaan lohduta itseä tällä hetkellä. Lohdutan itseäni sillä että olen omistanut jotakin sellaista mitä jotkut eivät saa koskaan omistaa: uskomattoman hovawartin joka olemuksellaan sulatti monien ihmisten sydämet. Minulla oli etuoikeus olla Kossun emäntä tämä lähes 11 vuotta joka tuntuu tällä hetkellä lyhyeltä ajalta-liian lyhyeltä.Uskon että kossua oli vastassa Appe-papparainen joka otti Kossun nyt huostaansa ja meillä on vielä edessä kohtaaminen joskus.

Muuten tämä päivä oli uudelleen surullinen päivä: Isäni soitti että heidän noin vuotta nuorempi saksanpaimenkoira Cira oli lopetettu kasvaimien takia. Tuntuu että murhe aina tulee suurempana kuin mitä yhdelle ihmiselle on suotu.

Kiitoksia lukemattomille ihmisille joilta olen saanut viestiä ja soittoja. Olette kaikki olleet suuri tuki kun on tarvinnut vain itkeä-ei ole tarvinnut selitellä kellekkään omaa pahaa oloa.Myöskin kossun jälkeläisten omistajilta on tullut suruvalitteluja. Kossu elää heissä.

Lähdit kun aamu valkeni,
kesän kynnyksellä.
Päästänyt en olisi rakkaintani,
en saanut hyvästellä.

Jos ajan saisin takaisin
sen meidän yhteisen retken.
Mitä siitä muuttaisin?
Vain sen viimeisen hetken.

Olisin tahtonut olla vierelläsi,
hellästi sylissä pitää.
Kulkea tukien kanssasi,
antaa voimia lisää.

Lähdithän rauhassa unessa,
luokse muiden rakkaiden,
lähdithän kivutta tuskatta,
luo jo meitä ennen menneiden.

Tule uniini, päivieni ajatuksiin
jää sydämeeni asumaan.
Kaipaan sinua kaipaan niin,
tule meitä tänne katsomaan.

Kun tulet älä pelästy
kyyneleeni kaipuuta, rakkautta vain
kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt,
vain lainaksi sinut sain.