Usein en halua käyttää blogia mihinkään muuhun kuin omien asioiden puimiseen, mutta nyt vaan heräsi itselle kiukku ja ahdistus. Ihmisten kyvyt ja syyt hankkia koiria ovat ilmeisesti viime vuosina muuttuneet radikaalisti. Sitoutumisesta lemmikkiin on tullut tois arvoinen asia. Itselle kun koiran on ottanut, syy on ollut se, että siihen koiraan sitoutudutaan ja halutaan saada elämä sellaiseksi, että se nautinnollista itse kullekkin- niin omistajalle kuin koiralle. Uutena asiana on tullut itselle se, että ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa tai koira ei täytä jotakin suurta roolia näyttely tai harrastuskoirana, ollaan siitä luopumassa ensimmäisenä. vuodesta 1992 lähtien pyörinyt ihan oman koiran kanssa kentillä, ja nähnyt varmaan satoja hoffeja ja yhtään päävikaista en ole tavannut. Ainoastaan omistajia jotka eivät ole käsittäneet mitä on omistaa hovawart.Minusta voidaan sanoa, että jos koira käyttäytyy esimerkiksi aggressiivisesti, se tuskin useimmiten on koiran vika vaan omistajan omaa syytä.
Koko vartalopeili voisi siinä vaiheessa olla edukseen ja katsoa siihen peiliin, että olisiko voinut tehdä jotakin muuta tai toisin.
Säälittää nämä koirat ja musta ihan turhia lopetuksia jos olisi oltu ajoissa liikkeellä ongelmien kanssa ja oikeiden ihmisten kanssa tekemisissä, sekä viimeistään kasvattajan kanssa. Kaikkein ikävintä on kasvattajan kannalta lukea tai kuulla kautta rantain lopetuksesta. Sen verran pitää polla selkärankaa soittaa ongelmia tullessa, että ottaa yhteyttä kasvattajaan. Edes sen yhden kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti